Mä juon kahvia kupista joka huutaa Ihanaa leijonat, ja katson ulos sateeseen. Ihmiset kulkee kiireellisenä sadevaatteet päällä ja kesä on poissa. Huomenna alkaa koulu ja mun on ikävä. Ikävä henkilöä, joka opetti mut elämään ja oli vain.. siinä.
Mä valun seinää vasten, mä hukun ihan kohta. Ihan kohta jos tää viikko ei mene nopeasti. Tuijotan peilikuvan tyttöä, jonka hiukset on ponnarilla ja silmistä paistaa jokin outo leimahdus. Kuin elämän ilo ja mereen huuhtoutuminen olisi yhdistetty yhteen katseeseen. Mä vihaan tätä, vihaan sitä että kiinnyn ihmisiin enkä osaa päästää irti.
Kaloreita on n. 720 ja illalla ehkä vielä 80 lisää. Ruokarytmit elävät omaa elämäänsä. Välillä haluaisin vain syödä, syödä ja syödä ja sitten tulee se kausi, kun en saa mitään alas. Äiti käski mun tarkistaa, että saanhan kaikki vitamiinit, raudat ja blaa. Se pelkää, että olen kohta taas yhtä kalpea kuin keväälläkin.
Kadulla kävelee maahanmuuttajia. Niillä on mustat hunnut ja ne astelee rauhallisesti eikä ne välitä vaikka sataa vettä. Ehkä mäkin oon kuin vesipisara tai lumihiutale, joka on hajoamassa osiin.
XoXo
~J
